Ensimmäinen blogipostaus, kuka olen ja mistä kirjoitan blogissani?

Minulle vuosi 2023 on unelmien toteuttamisen aikaa. Tänä vuonna pääsin toivomaani opiskelupaikkaan, joten ajattelin, että otan toisen ison askeleen kohti haaveitani: rupean kirjoittamaan blogia aiheesta, joka kiinnosti itseäni silloin, kun yritin miettiä oikeaa opinahjoa itselleni.

Kirjoitin vuonna 2014 ensimmäisen kerran blogia, mutta se oli vain minulle itselleni, eli muut eivät päässeet lukemaan postauksiani. Olen kuitenkin huomannut, miten paljon blogiteksteistä on ollut minulle apua, suurimmaksi osaksi vegaanisten reseptien muodossa, mutta myös itselleni tärkeissä aiheissa ja tiedonhankinnassa.

Siihen pyrin nyt myös omalla blogillani. Haluan, että tietoa on helppo saada eritoten musiikin opiskeluun, taidealan tabuihin ja stigmoihin liittyen. Toivon, että blogini rohkaisee ihmisiä lähtemään tavoittelemaan unelmiaan taidealalla sen haastavuudesta huolimatta.

Kuka minä siis olen?

Olen 28-vuotias musiikkipedagogiopiskelija, joka aloittaa opintonsa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Pääinstrumenttini on laulu ja sivuinstrumenttini piano. Olen käynyt myös klassisen kitaran soittotunneilla Wellamo-opistolla Hollolassa yläaste- ja lukioiässä. Olen vegaani, absolutisti ja urheileva nuori nainen. Tätä en kuitenkaan aina ole ollut. Kahdeksanvuotiaana lopetin punaisen lihan syömisen ja 11-vuotiaana ryhdyin lakto-ovo-vegetaristiksi. Vasta vuonna 2018 tapasin ihmisen, joka tutustutti minut veganismiin ja siihen, miten helppoa vegaaniksi ryhtyminen oikeastaan on. Tapasin siis ystäväni Kymen konservatoriolla Kotkassa, jossa olimme molemmat samalla luokalla laulajina. En ollut koskaan ajatellut vegaaniksi ryhtymistä, sillä kuvittelin sen olevan jo valmiiksi nirsolle ihmiselle sula mahdottomuus. Ystäväni kuitenkin jakoi minulle hyviä reseptejä ja maitotuotteiden korvikkeita ja jo alle vuoden päästä tapaamisestamme olin ryhtynyt vegaaniksi.

Harrastin neljävuotiaana balettia ja ala-asteella aloitin salibandyn pelaamisen, jota harrastinkin lopulta kuusi vuotta. Yläasteella aloitin irlantilaisen tanssin – river dancen – ja salibandy sai väistyä. Nämä ovat olleet oikeastaan ainoita kosketuksiani liikuntaan. En tykännyt liikunnasta, eikä se tuottanut minulle iloa. Minusta tuntui, että liikunnan tarkoitus oli saada minut näyttämään laihemmalta, mutta olin silti tyytymätön siihen, kuka olen. Tanssia harrastin lähinnä sen takia, että se paransi rytmitajuani ja rakastin irlantilaisessa tanssissa etenkin kenkätansseja. Se ei edes tuntunut liikunnalta.

Konservatorion viimeisenä vuotena päättyi pitkä parisuhteeni ja olin konservatorion aikana lihonut reippaasti yli kymmenen kiloa. Aloitin liikkumisen ensin kävelynä, sitten kuntopyöräilynä. Nyt liikunnasta on tullut tärkeä osa elämääni ja puran siihen useasti pahaa oloani tai turhautumistani. Liikunnan myötä myös se mitä syön ja miten syön on tullut yhä tärkeämmäksi minulle. Samasta syystä lopetin 2022 marraskuussa alkoholin juomisen kokonaan. Sen jälkeen, kun join viimeisen kerran, ei mieleni ole tehnyt aloittaa uudestaan.

Aloittaessani opinnot aloitan myös poikaystäväni J:n kanssa etäsuhteen, jota varmasti saatan sivuta jonkin verran blogissani. Poikaystävälleni oli päivänselvää, että lähden opiskelemaan kohti unelmiani, eikä hän missään vaiheessa kyseenalaistanut sitä, että minä muuttaisin yksin Jyväskylään ja hän jäisi asumaan Orimattilaan. Niin, poikaystävälläni on söpö pieni rivitalokämppä Orimattilassa, jossa tulen viettämään kesä- ja talvilomat sekä varmasti ison osan viikonlopuista.

Poikaystäväni opiskelee konetekniikan insinööriksi monimuotona Centria-ammattikorkeakoulussa, joten hän voi opiskella töiden ohella. Helppoa se ei missään nimessä ole, mutta uskon täysillä häneen ja siihen, että hän saa suoritettua opinnot loppuun. J aloitti viime syksynä polkuopinnot Centriassa ja hän käytännössä joka työpäivän päätteeksi opiskeli kello neljästä iltakahdeksaan ja teki koulutehtäviä samalla. Kovalla työllään hän ansaitsi opiskelupaikkansa tutkinto-opiskelijana, joten nyt hänellä alkaa toinen vuosi varsinaisena opiskelijana. J työskentelee jo sähkö- ja automaatioinsinöörinä, mutta hän halusi saada insinöörin paperit konetekniikan puolelta.

Meidän perheeseemme kuuluu myös 7-vuotias maatiaiskissa Eden sekä alle vuoden ikäinen kuningaspyton Lumi. Lemmikit jäävät asumaan Orimattilaan J:n kanssa, sillä täällä kissalla on paremmat ulkoilumahdollisuudet ja minun on helppo ottaa bussi kotiin Jyväskylästä, jos tarve tulee. Heistäkin varmasti puhun blogissani, varsinkin Lumista, sillä käärmettä hankkiessa meillä oli haasteita löytää etenkin suomeksi informaatiota kuningaspytonin pitämisestä lemmikkinä. Onneksi Suomen Herppiharrastajat Ry:n sivuilta sai paljon kullanarvoista tietoa, mutta yritän tehdä postauksia myös käärmeeseen liittyen ja siihen, mitä asioita on hyvä ottaa huomioon ennen käärmeen hankintaa ja mitä tietoa olisin itse toivonut saavani ennen käärmeen tuloa perheeseen.

Tervetuloa siis seuraamaan matkaani musiikkipedagogiksi läpi pastellinsävyisten lasien!

-Lauluope Nella

If you can dream it, you can do it.