Tämän tekstin kirjoittamista olen miettinyt pitkään, sillä hankkiessamme ensimmäistä (ja toistaiseksi vielä ainutta) matelijaamme, emme löytäneet helposti tietoa suomeksi ja jouduimme kahlaamaan läpi eri englanninkielisiä nettisivuja sekä YouTube-kanavia, jotka olivat erikoistuneet nimenomaan käärmeisiin. Ajatus käärmeen hankinnasta lähti siitä, kun olimme J:n kanssa ajamassa kauppaan ja näimme katutolpassa mainoksen matelijanäyttelystä Orimattilassa. Rupesimme juttelemaan siitä, kuinka olimme molemmat käyneet sellaisessa viimeksi lapsena, joten J päätti yllättää minut eräänä päivänä töiden jälkeen ja vei minut Orimattilan Jymylinnaan matelijanäyttelyyn. Siellä näimme erilaisia matelijoita ja hämähäkkieläimiä ja minulta tultiin kysymään, haluaisinko pitää sylissä Hemuli-nimistä kuningaspytonia. En ollut koskaan päässyt pitämään käärmettä sylissä ja lapsenomaisen innostuksen vallassa suostuin. Hemuli oli kiltti eikä ainakaan ulospäin vaikuttanut kovin stressaantuneelta tai ahdistuneelta tilanteesta, mutta J ei siitä huolimatta halunnut ottaa Hemulia syliin, sillä pelkäsi, että aiheuttaa käärmeelle entistä enemmän stressiä. Poistuessamme matelijanäyttelystä J kertoi autossa, että on lapsesta asti haaveillut käärmeestä. Olin yllättynyt, sillä tämä ei koskaan ollut tullut puheeksi, mutta toisaalta itsekin olin lapsena haaveillut liskosta, enkä ollut tästä koskaan hänelle maininnut. Kysyin J:ltä miksi hän ei ollut hankkinut käärmettä, jos hän sellaisesta oli haaveillut, mutta hän ei osannut vastata mitään.
Rupesin selvittämään mikä käärme voisi olla hyvä ensikäärmeeksi. Halusimme molemmat jättiläiskäärmeen, joten viljakäärme oli pois laskuista. Rupesimme arpomaan kuningasboan ja kuningaspytonin väliltä, mutta koon ja luonteen puolesta päädyimme lopulta kuningaspytoniin. Googlettelin eri yrityksiä, jotka myyvät käärmeitä ja törmäsin Porin akvaariokeskukseen. Selailin heidän sivujaan ja katselin käärmevalikoimaa. Lähetin yritykseen viestin, jossa pyysin pakettitarjousta käärmeelle ja tarvikkeille.
Heiltä vastattiin suhteellisen nopeasti ja sain listan kuningaspytonin värityksistä, joita ei näkynyt heidän nettisivuillaan sillä hetkellä. Ensimmäisenä listalla oli blue eyed lucy-niminen väritys. Googletin tämän värin ja rakastuin heti. Lähetin J:lle listan käärmeiden värityksistä, joita asiakaspalvelija oli minulle lähettänyt ja J:n reaktio oli sama kyseisestä käärmeestä, kuin minullakin. Ei ollut siis epäselvää, minkä värityksen valitsisimme käärmeistä. Päädyimme hankkimaan Exoterran 60x45x45cm terraarion, sillä pyton tuli meille poikasena. Pakettiin kuului myös 20x20cm lämpömatto, termostaatti lämpömattoon, pohjamateriaali JBL TerraBasis 20 litraa, Exoterra reptile cave-piilo M-koossa, korkkitunnelipiilo, Exoterra vesiastia L-koossa, lämpö- ja kosteusmittari, sekä ruokahiiriä 10kpl. Saimme tämän paketin hintaan 410€ ja siihen tuli käärmeen hinta päälle, jolloin hinta nousi 955€. Toki tähän päälle tuli vielä jonkin verran muita hankintoja, muun muassa tekokasveja terraarioon ja muutamia oksia ja puita. Käärmettä hankkiessa onkin varauduttava hyvin rahallisesti eikä mitään lemmikkiä pitäisi ottaa kevyin perustein tai huonossa taloudellisessa tilanteessa.
Aprillipäivälauantaina lähdimme ajamaan Orimattilasta kohti Poria hakemaan meidän uutta perheenjäsentä. Muistan elävästi, miten kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä se oli ja maassa oli edelleen paljon lunta. Saavuimme Poriin hyvissä ajoin ja akvaariokeskuksen työntekijät olivat laittaneet tarvikkeemme jo valmiiksi ovensuuhun, jotta meidän oli helppo lastata ne autoon. Pääsimme näkemään käärmeen vilaukselta ennen pakkaamista ja hän oli niin pieni ja haalean vaaleanpunainen vielä silloin. Käärme pakattiin muoviseen rasiaan, jossa oli hieman maa-ainesta ja hapenottoreikiä. Muovirasia pakattiin styroksilaatikon sisään, jonne myyjä laittoi vielä lämpimällä vedellä täytettyjä pusseja, jotta käärme pysyy lämpimänä.
Ajaessamme käärme takapenkillä takaisin kohti Orimattilaa J kysyi, minkä nimen antaisimme käärmeelle. Heittelimme molemmat ideoita toisillemme ja lopulta katsoin ulos auton ikkunasta kohti kauniita talvimaisemia ja sanoin ”Lumi”. J vastasi heti, että se on täydellinen nimi valkoiselle käärmeelle, joka tuli perheeseemme kevättalvella. Tullessamme kotiin suljimme kissamme Edenin vessaan, jotta saimme rauhassa kasata terraariota. Saatuamme terraarion valmiiksi, nostimme Lumin uuteen kotiinsa.
Nyt kun tiedämme paremmin, niin meidän olisi pitänyt kasata terraario etukäteen ennen käärmeen saapumista. Meillä nimittäin oli alussa ongelmia saada oikea kosteus ja lämpötila terraarioon. Se aiheutti stressiä ja huolta meille ja olimme jatkuvasti sumuttamassa terraariota, sillä kosteus laski kokoajan alle 50%, kun kosteuden pitäisi olla noin 50-65%, nahanluontiaikana vielä korkeampi. Toinen stressinaihe oli lämpötila. Huomasimme nopeasti, että pelkkä lämpömatto ei lämmittänyt tarpeeksi terraarion lämmintä puolta. Hankimme lämpölampun lämpimän puolen majan yläpuolelle, mutta ostimme siihen ajastimella olevan pistorasian, joka laittaa lampun päälle aamulla kuudelta ja sammuttaa sen kahdentoista tunnin päästä. Lämpölamppu taas söi kosteutta ja kierre oli valmis. Emme halunneet terraarioon UVB-valoa, sillä käärmeemme siniset silmät ovat herkät valolle, eikä kuningaspytonit oikeastaan tarvitsisi ollenkaan lamppua, jos lämpömatolla saa pidettyä lämpötilan terraariossa kohdillaan.
Lopulta kyllästyimme jatkuvaan sumuttamiseen ja tilasin meille automaattisumuttimen. Normaalisti käärmeiden terraarioon ei tarvitse sellaista, mutta halusimme, ettei kosteus pääse laskemaan meidän ollessa poissa kotoa ja sumutin toimii erinomaisesti silloin, jos olemme reissussa ja lemmikki on yksin kotona. Sumuttimen ja sumutuksen keston pystyy ajastamaan, joten ei ole pelkoa, että sumutin liikakastelisi terraariota, kunhan sumutin ei ole suunnattuna suoraan maahan. Samalla tilasin puhdistussuihkeen terraarion puhtaanapitoon, lapion, jolla puhdistaa käärmeen jätökset sekä kookos-maa-ainesta.
Olimme lukeneet, että kuningaspytonit voivat olla hyvinkin nirsoja ja välillä paastota pitkiäkin aikoja. Nopeasti kuitenkin huomasimme, että Lumi on erittäin perso ruualle eikä syömisessä ole mitään ongelmaa. Kävimme hakemassa Faunattaresta jo olemassa olevien ruokahiiriemme lisäksi rottia. Olin lukenut, että käärme kannattaa totuttaa rottiin suhteellisen nopeasti, sillä jos pyton oppii syömään pelkästään hiiriä, sen on vaikea enää tottua rottien syöntiin. Rotat ovat kuitenkin luontaisempaa ravintoa kuningaspytonille.
Meitä alkoi kuitenkin nopeasti huolestuttamaan, kun Lumin ruokahalu oli todella suuri, mutta hän ei ulostanut ollenkaan. Lumi tuntui kärsivän ummetuksesta ja soitin matelijoihin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hän rauhoitteli minua ja sanoi, että käärme kannattaa laittaa kylpyyn astiaan, joka on täytetty hieman kädenlämpöistä lämpimämmällä vedellä ja astian pohjalle kannattaa laittaa esimerkiksi pyyhe, jottei käärme tunne olevansa aivan veden varassa. Teimme työtä käskettyä ja laitoimme Lumin kylpyyn. Yllätykseksemme se ei auttanut ummetukseen, mutta Lumi loi kylvyn jälkeen nahkansa. Luin netistä, että kuningaspytonin poikaset käyttävät lähes koko ravintonsa kasvamiseen, joten poikaset voivat olla pidempiä aikoja ulostamatta, sillä niiden keho imee ravinnosta kaiken itseensä.
Kuningaspytonin virtsa on valkoisia palloja, se ei tule siis nestemäisenä ulos. Kuningaspytonit, kuten monet muut eläimet, virtsaavat useammin kuin ulostavat. Uloste taasen muistuttaa todella paljon kissan jätöksiä ja se on melkein saman kokoista (joka yllättää, kun ottaa huomioon eläimen koon).
Silloin kun käärme luo nahkansa, se kasvaa. Entinen nahka käy ikään kuin pieneksi käärmeelle ja siksi se pyrkii ulos vanhasta nahastaan. Nahanluonnin yhteydessä on hyvä tarkistaa, että vanhassa nahassa näkyy silmien kohdalla nahka myös. Käärmeillä ei ole silmäluomia, joten ne luovat silmiensä päältä nahan myös. Joskus, jos nahanluonti epäonnistuu, niin käärmeiden silmiin voi jäädä vanhaa nahkaa, eikä käärme näe kunnolla. Silloin käärme on suotavaa viedä matelijoihin erikoistuneelle eläinlääkärille, joka voi auttaa nahan poistamisessa silmistä. Älä koskaan yritä tehdä sitä itse kotona!
Kuningaspyton viihtyy myös omissa oloissaan, eikä sitä kuulu käsitellä muuten, kuin esimerkiksi punnittaessa ja tutkittaessa käärmettä. Lumi on utelias käärme, mutta hän ei nauti käsittelystä. Siksi emme koskaan halua aiheuttaa hänelle turhaa stressiä käsittelemällä häntä turhaan. Käärme ei ole seurallinen lemmikki toisin kuin kissa tai koira, joten siksi sitä ei myöskään pidä hankkia siinä toivossa, että siitä olisi samanlaista iloa, kuin perinteisistä lemmikkieläimistä. Enkä todellakaan tarkoita tällä etteikö Lumista olisi meille iloa, mutta käärme on tavallaan kuin akvaariokalat: niitä lähinnä katsotaan ja ihastellaan kauempaa.
Tällä hetkellä Lumi tosiaan asuu isommassa terraariossa, jonka hän sai joululahjaksi. Teen myöhemmin postauksen uudesta terraariosta ja uuden terraarion kasvillisuudesta. Toivottavasti tästä postauksesta oli apua ja laitan vielä loppuun tiivistetyn listan kuningaspytonin hankinnasta ja vinkeistä käärmeen ylläpitoon. Ihanaa viikkoa kaikille!
Kuningaspytonin hankinta:
- 1. Pohdi tarkkaan lemmikin hankkimista. Oletko valmis sitoutumaan lemmikkiisi mahdollisesti yli 20 vuoden ajaksi?
- 2. Hanki terraario tarvikkeineen ennen käärmeen asuttamista. Tämä auttaa saamaan terraarioon valmiiksi sopivan lämpötilan ja kosteuden.
- 3. Osta käärme luotettavalta myyjältä, joka tietää käärmeistä ja jolla on toimittaa vaadittavat asiakirjat. Kuningaspytonit ovat luonnossa uhanalaisia ja ne kuuluvat CITES II/B-liitteeseen, joten käärmeen myynti ilman asianmukaisia papereita on kielletty.
- 4. Perehdy lajiin tarkasti ennen kuin hankit käärmeen. Kuten aiemmin mainittu, suomeksi ei löydy niin paljon informaatiota, kuin englanniksi, mutta samalla pitää ottaa huomioon tietyt eroavaisuudet maiden välillä esimerkiksi ruokinnan suhteen. Suomen eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa ruokkia elävillä ruokaeläimillä. Tällä tavoin vältetään ruokaeläimen tarpeeton kärsimys, sekä ruokaeläimen aiheuttavat vahingot käärmeelle. Tämä eroaa muun muassa Yhdysvaltojen osavaltioiden lainsäädännöistä.
- 5. Anna käärmeelle aikaa tottua uuteen ympäristöönsä. Käärmeen tulisi olla omissa oloissaan ilman käsittelyä vähintään ensimmäiset kaksi viikkoa hankinnasta.
- 6. Sijoita terraario rauhalliseen paikkaan, jossa ei jatkuvasti liikuta. Käärme stressaantuu, jos se joutuu olemaan jatkuvan hälinän keskellä.
- 7. Totuta käärme ruokahiirien lisäksi myös mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ruokarottiin, sillä rotat ovat pytoneille luonnollisempaa ravintoa.
- 8. Älä käsittele käärmettä turhaan. Punnittaessa, mahdollisesti kylvettäessä ja muuten käärmettä tutkittaessa käsittely on sallittua, mutta pidä turha käsittely minimissä.
- 9. Tarkkaile käärmeen terraariota ja kiinnitä huomiota muutoksiin. Siivoa jätökset heti ja tarkkaile kertyykö jonnekin esimerkiksi hometta. Se voi viitata esimerkiksi liialliseen kosteuteen terraariossa. Käärme on herkkä hengitystieinfektioille, joten siksi terraarion siisteydestä on huolehdittava.
- 10. Terraarion sisustuksessa mennään käärmeen ehdoilla. Käärme voi omalla painollaan esimerkiksi musertaa eläviä kasveja, joten kannattaa aluksi katsoa, mitkä kasvit pärjäävät käärmeen terraariossa eikä heti hankkia kovin arvokkaita kasveja. Käärme päättää mitkä kasvit selviävät ja mitkä ei.
- 11. Kasvit kannattaa valita sen mukaan, mitkä luontaisestikin kasvavat samoilla alueilla kuningaspytoneiden kanssa ja jotka eivät ole haitallisia käärmeille. Tästä löytyi hyvin kattava informaatio suomeksi täältä.
- 12. Vie käärme hoitoon vain matelijoihin erikoistuneelle eläinlääkärille.
- 13. Kuningaspytonit voivat luonnostaan kantaa salmonellabakteeria. Muista siis aina pestä kätesi hyvin käsiteltyäsi käärmettä.
- 14. Käärme viihtyy normaalia enemmän omissa oloissaan nahanluonnin aikoihin, eikä välttämättä syö samalla tavalla, kuin yleensä.
- 15. Pidä päiväkirjaa etenkin alussa käärmeen syömisestä, ulostamisesta ja nahanluonnista. Tällöin pystyt paremmin seuraamaan, jos jotain on pielessä.
– Lauluope Nella
I am like a snake which has shed its skin. The pattern is just the same but the snake is new.