Tästä aiheesta kirjoittaminen on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa. Tällä hetkellä vietän syyslomaani Päijät-Hämeessä ja lomani on aikalailla täytetty ystävien näkemisellä, mikä ei missään nimessä ole huono asia. Näin tiistaina kahta hyvää ystävääni ja kävin heidän kanssaan ulkona syömässä ja kiertelemässä kauppoja Lahdessa ja totesimme toisillemme, että toistemme seura on parasta terapiaa. Torstaina kävin äitini kanssa syömässä ja elokuvissa katsomassa Aki Kaurismäen ”Kuolleet Lehdet”, sekä kiertelemässä kauppoja. Perjantaina kävin jälleen syömässä ja etsimässä vaatteita poikaystäväni pikkuveljelle. Toimin hänen makutuomarinaan ja löysimme yhdessä upeita uusia paitoja hänen vaatekaappiinsa. Eilen paras ystäväni kävi kahvilla luonani ja pääsin taas purkamaan sydäntäni hänelle. Vaikka lomani on ollut tapahtumantäyteinen, niin kaikki ovat tuottaneet minulle iloa ja auttaneet lataamaan akkujani koulua varten.
Ennen lomaa huomasin kuitenkin koulussa kanssaopiskelijoissa väsymystä ja kuulin puhetta loppuun palamisesta. Tämä teki itseni surulliseksi, sillä olemmehan vasta ensimmäisessä lomassa ja opiskelijat ovat jo nyt väsyneitä ja kyllästyneitä koulunkäyntiin. Meillä jokaisella on kuitenkin koulun lisäksi myös muuta elämää ja omat taakkamme joita kannamme koulun ulkopuolella ja itse haluaisin, että koulu on viimeinen asia, joka aiheuttaa stressiä ja kuormittaa. Tämä on kuitenkin todella yleinen ilmiö riippumatta koulutusalasta tai -asteesta ja mietin mielessäni, mikä aiheuttaa opiskelijoille kuormitusta?
Itse olen henkilökohtaisista syistä joutunut olemaan jonkin verran pois koulusta ja en ole päässyt osallistumaan kaikkiin tapahtumiin, joihin olisin halunnut. Alkuun se oli vaikeaa itselleni, mutta huomatessani, että luokkalaiseni ja koulukaverini eivät kuitenkaan kohdelleet minua yhtään eri tavalla verrattuna muihin vaikka en päässyt kaikkiin tapahtumiin, oloni koheni huomattavasti. Samalla tajusin, että moni opiskelija saattaa kärsiä fomosta. Fomo on terminä suhteellisen uusi ja tulee englanninkielen sanoista ”fear of missing out”. Wikipediasta löytyy lyhyt artikkeli suomenkielellä aiheesta, mutta englanninkielisestä Wikipediasta löytyy hieman laajemmin tekstiä. Lyhykäisyydessään fomo on sosiaalisen ahdistuksen muoto, jossa henkilö pelkää jäävänsä paitsi iloa tuottavista tapahtumista ja kokemuksista ja pelkää katuvansa, jos ei osallistu kaikkiin mahdollisiin sosiaalisiin tapahtumiin, joihin hänet on mahdollisesti kutsuttu. Sosiaalinen media on pahentanut asiaa, sillä kaikista tapahtumista julkaistaan kuvia ja videoita, jolloin tilaisuudesta pois jäänyt henkilö voi kokea itsensä pahimmillaan masentuneeksi nähdessään taltioita tapahtumasta. Henkilö voi kokea itsensä myös ulkopuoliseksi tai pelätä, että hänet nähdään tylsänä ihmisenä, jos hän ei osallistu järjestettyihin tilaisuuksiin.
Nämä asiat pyörivät mielessäni, kun itse jättäydyin pois illanistujaisista ja näin luokkani Whatsapp-ryhmässä ihmisten keskustelevan menevänsä paikkaan X viettämään yhdessä aikaa. En silti potenut asiasta huonoa omaatuntoa, sillä tiedostin, että se oli oman jaksamiseni kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Kävin suihkussa, puin päälleni uuden pyjamani, tein itselleni kasvohoidon, sytytin kirsikka-vanilja-tuoksukynttilän ja keitin yrttiteetä. Seuraavana aamuna oli kuitenkin koulua heti aamusta, enkä olisi halunnut tinkiä yhtään yöunista, sillä tiesin, että minulla olisi pitkä päivä edessäni. Ajattelin, että jotkut saattavat osallistua sosiaalisiin tapahtumiin, vaikka heillä ei välttämättä olisi jaksamista tai voimavaroja, jolloin heillä kärsii myös elämän muut osa-alueet, mukaan lukien koulu. En tietenkään tiedä, pitääkö tämä paikkansa kaikilla, mutta muistan itse joskus osallistuneeni tilaisuuksiin, vaikka tiesin, että seuraavana päivänä on koulua. Saatoin mennä kouluun krapulassa tai huonoilla yöunilla, eikä koulunkäynnistä tullut sellaisina päivinä mitään.
Alkoholista ja krapulasta puhuttaessa olen myös huomannut, miten alkoholi on suuressa roolissa monissa opiskelijatapahtumissa. Itse jätin alkoholin 11 kuukautta sitten, enkä ole kaivannut sitä tippaakaan (pun intended). Opiskelijatapahtumissa on toki alkoholittomia vaihtoehtoja myös ja olen kiitollinen siitä, mutta jotkut opiskelijat ovat ääneen puhuneet, etteivät he jaksa osallistua tapahtumiin sillä he ”eivät jaksa ryypätä kokoajan”. Kyseisessä lauseessa kiteytyy juuri se ongelma, että koetaan ettei tapahtumiin voisi osallistua selvinpäin.
Jos mietimme, että ihminen yhdistää koulun, sosiaalisen elämän ja mahdolliset työt, niin varmasti jokin osa-alue tulee kärsimään. Kukaan ei ole superihminen ja pysty täydellisest pitämään kaikkia elämän osa-alueita tasapainossa. Toivonkin, että ihmiset kuuntelisivat enemmän itseään ja tekisivät aikaa itselleen samalla tavalla, kuin he tekevät läheisilleen. Useasti rentoutuminen ei vaadi paljoa, monelle riittää, että he voivat käpertyä peiton alle katsomaan suosikkisarjaansa. Mielestäni myös omista tuntemuksistaan puhuminen on erittäin sallittua, jopa suotavaa. Kukaan ei tiedä, mitä käyt elämässäsi läpi ja miksi asiat voivat tuntua todella vaikeilta ja haasteellisilta. Useasti puhuminen auttaa ja saat jaettua kantamaasi taakkaa. Jos myös muistaa taata itselleen riittävät yöunet, niin koulussa ja töissä keskittyminen sekä asioiden aikaansaanti helpottuu varmasti. Lomat ovat myös hyvä tapa kiriä koulutehtävissä tai ottaa aikaa oikeasti itselleen. Monet ovat sitä mieltä, että lomalla ei kuulu tehdä koulutehtäviä, mutta itse kuulun niihin ihmisiin, joille lomalla koulutehtävien tekeminen ei tunnu työläältä. Päinvastoin, jos saan tehtyä koulutehtäviä pois alta, niin kouluun palattaessa arki ei tunnu läheskään niin haastavalta, kun on saanut tiettyjä asioita pois päiväjärjestyksestä.
Nyt alan pesemään pyykkiä ja imuroimaan, sillä illalla lähden bussilla takaisin kohti Jyväskylää. Tämä on ollut ihana ja rakkaudentäyteinen viikko, mutta on myös ihana palata takaisin työskentelemään omien unelmiensa eteen. Toivottavasti kaikilla on ollut onnistunut syysloma, joilla se on ollut nyt ja toivotan upeaa syyslomaa kaikille, joilla se on vasta alkamassa. Muistakaa rakastaa läheisiänne, mutta myös itseänne.
-Lauluope Nella
Be there for others, but never leave yourself behind.