Minun kokemukseni Kymen Konservatoriosta

Haluan aloittaa tekstini alleviivaamalla, että tämä on vain ja ainoastaan minun kokemukseni Kymen Konservatoriosta, enkä voi puhua kuin omasta puolestani siitä, miten koin siellä opiskelun ja opetuksen. Kyseinen koulu jakaa varmasti vahvoja mielipiteitä, mutta minulla on lähes pelkästään positiivisia ja hyviä muistoja koulusta ja vaalin niitä vuosia, jotka vietin Kotkassa.

Millainen koulu?

Minulle kävi heti alkuun selväksi, että kyseessä ei ollut mikä tahansa ammatillinen oppilaitos. Olin kuullut, että ammattikoulut ovat hyvin rentoja lukioon verrattuna ja että ammattikouluissa opetusta on huomattavasti vähemmän. Kymen konservatorio ei ollut tällainen koulu. Lukujärjestys näytti näennäisesti tyhjältä, sillä lähiopetusta ei ollut lähes koskaan kahdeksaa tai edes kuutta tuntia päivässä. Joskus meillä saattoi olla yksi ainoa lähiopetustunti, mutta se ei tarkoittanut, etteikö kouluun tultaisi kello 8:00 ja lähdettäisi kello 16:00 tai myöhemmin. Ymmärsin heti, että koulu perustui vahvasti itsenäiselle harjoittelulle ja sille, miten paljon omaa aikaa olisi valmis laittamaan kehityksensä eteen. Jos halusi kehittyä, oli suotavaa tulla kouluun heti aamusta ja olla siellä iltapäivään, joskus jopa myöhään iltaan asti. Koululle sai tulla myös viikonloppuisin ja joskus meninkin tekemään transkriptioita lauantaisin ja sunnuntaisin, sillä silloin koululla sai olla suhteellisen rauhassa ja omissa oloissa ilman häiriötä.

Meidän konservatoriomme kesti poikkeuksellisesti kaikille opiskelijoille taustasta riippumatta kolme vuotta. Koulun historian aikana vain muutama opiskelija oli suorittanut koulun kahdessa vuodessa ja vaikka joillain oppilailla olisikin ollut valmiudet valmistua nopeammin, he halusivat omasta tahdosta jäädä vielä kolmanneksi vuodeksi kouluun. Opettajamme ja tiimipäällikkömme olivat todenneet, että kaikkia asioita on mahdoton omaksua kahdessa vuodessa, joten opinnot oli venytetty kolmeen vuoteen.

Ensimmäinen vuosi

Ensimmäisenä vuotena opintoihin kuului yhtyesoittoa, sivu- ja pääinstrumenttitunteja, musiikin hahmotusaineita, äänentoistotekniikkaa, nuotinnusohjelman opettelua, musiikkitietoa sekä jakson päätteeksi aina periodin päätöskeikka. Lukuvuosi oli jaettu neljään jaksoon. Keikkoja oli toki enemmänkin, muun muassa pikkujoulu-, jazz- ja vapputanssikeikkoja. Minulla meni opiskelun rytmin löytämiseen koko syyslukukausi. Vasta tammikuussa, kun muutin Lahdesta Kotkaan (junalla reissaaminen alkoi käydä henkisesti ja fyysisesti liian raskaaksi), löysin oikeanlaisen rytmin opiskeluun ja sain ryhdistäydyttyä ja otettua itseäni niskasta kiinni. Ystävystyin luokkalaiseni laulajan kanssa, josta tuli yksi parhaimmista ystävistäni, mutta myös yksi parhaimmista kilpakumppaneistani. Kilpailimme musiikin hahmotusaineissa sekä transkriptioiden tekemisessä. Hän oli aina minua parempi, mutta yhtenäinen kilpailumme motivoi minua olemaan parempi ja kehittymään nopeasti sellaisissa asioissa, jotka eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja tai helppoja.

Yksi asia, joka meidän konservatoriolla toteutettiin eri tavalla ja joka on jakanut mielipiteitä muiden konservatorioiden opiskelijoiden kesken, oli yhtyetuntien ja periodin päätöskeikkojen sisältö. Kymen konservatoriolla yhtyetuntien opettaja päätti kappaleet, joita soitimme tunneilla ja opettaja päätti lisäksi kappaleet, jotka soitimme jakson päätteeksi sekä sen, kuka tulee olemaan solistina kussakin kappaleessa. Tämä oli mielestäni loppujen lopuksi erittäin hyvä ratkaisu, sillä jouduimme pois mukavuusalueeltamme ja esittämään sellaisia kappaleita, jotka eivät olleet omia suosikkejamme. Lähes koskaan emme välttyneet konflikteilta, mutta oli hyvin kasvattava kokemus joutua laulamaan kappaleita, joita ei ikinä itse välttämättä ottaisi omalle keikalle esitettäväksi. Samalla myös oppi omasta äänestään paljon ja jotkut biisit saattoivatkin kuulostaa yllättävän hyvältä, vaikka oli aina kuvitellut, etteivät ne sopisi omalle äänelle.

Palatakseni lukujärjestyksessä oleviin ”hyppytunteihin”, niin nopeasti opin, ettei meillä ollut sellaista asiaa, kuin hyppytunti. Tyhjät aukot lukujärjestyksessä oli täytettävä itsenäisellä opiskelulla. Joka päivä yksi tyhjä tunti lukujärjestyksessäni oli pyhitetty solfaamiselle. Kotka onkin yksi harvoista kaupungeista, jossa pop/jazz-konservatoriolla käytetään solmisaationimiä. Tästä olen saanut pelkkää positiivista palautetta pääsykokeissa, mutta tämä jakoi konservatoriolla vahvasti mielipiteitä eri opiskelijoiden keskuudessa. Itselleni solmisaationimet toivat helpotusta solfaamiseen, mutta joillekin ne taas tuottivat hankaluuksia. Itse suosittelen etsimään itselleen sopivan metodin ja käyttämään sitä, mutta ehdottomasti suosittelen edes kokeilemaan solfa-nimien käyttöä.

Täytin tyhjät kohdat lukujärjestyksessäni myös itsenäisellä rytminluvulla, transkription tekemisellä, pianonsoitolla, prima vistalla, tekniikkaharjoituksilla, bändibiisien treenaamisella sekä improvisaatio- että asteikkoharjoittelulla. Totta kai joskus oli päiviä, jolloin en pystynyt täysillä treenaamaan ja saatoin jättää jonkun pajan käyttämättä, mutta pääsääntöisesti pyrin pitämään kiinni aikataulustani. Kutsuimme siis harjoitusluokkia ja niissä vietettäviä ”hyppytunteja” pajoiksi ja niihin oli varattava oma aikansa. Meillä oli poikkeuksellisen hyvin harjoitusluokkia saatavilla ja jos joku oli myöhässä pajastaan, oli paja vapaata riistaa sen jälkeen. Se motivoi tulemaan myös ajoissa koululle harjoittelemaan, jotta kukaan ei vienyt harjoitusluokkaani nenäni edestä. Myönnettäköön, että joskus aamukahdeksan luokkaan en ehtinyt tasan kahdeksaksi, mutta onneksi aamulla saattoi löytyä jonkun toisen paja, joka oli tyhjä, joten luokan menettäminen ei tuntunut niin pahalta. Meillä harjoitusluokat varattiin aina jakson alussa ja ne säilyivät koko jakson ajan, joka oli todella hyvä systeemi mielestäni, paitsi jos sattui olemaan kipeänä silloin, kun luokkia jaettiin.

Ensimmäisen vuoden jälkeisen kesän vietin töissä Lahdessa, mutta kävin samalla Sibelius-Akatemian kesäyliopistolla ”jazzlauluohjelmisto: jazzstandardit”-nimisen kurssin, jossa pureuduttiin muutamaan eri jazzstandardiin ja niiden harjoitteluun. Syksyllä, kun koulu jatkui, suoritin myös samalla Sibelius-Akatemian avoimella yliopistolla ”Brazil Jazz – Bossa nova ja Samba osana jazzlauluilmaisua”-kurssin sekä pyrin ja pääsin Kotkan Gospel-kuoroon. Samalla aloitin Jazz Voice School-Helsingissä jazzlaulukurssin sekä laulutunnit.

Toinen vuosi

Toisena vuotena opintoihin kuului yhtälailla yhtyesoittotunteja, pää- ja sivuinstrumenttitunteja, musiikkitietoa, sekä musiikin hahmottamista. Valitettavasti toisen vuoden keväällä iski koronapandemia ja jouduimme etäopetukseen. Meillä oli useampi näyttö keväällä, jolloin näytöt suoritettiin osittain etänä ja osittain paikan päällä. Vietin etäopetusaikoina suurimman osan ajasta Hollolassa vanhemmillani, sillä siellä pystyin pitämään kiinni treeniaikatauluistani sekä minulla oli oma työhuone, jonka saatoin pyhittää opiskelulle. Valitettavasti bänditunnit kärsivät eniten, sillä emme pystyneet järjestämään niitä lähiopetuksessa. Bänditunnit toteutettiin etänä, jolloin käytimme selainpohjaista äänitysohjelmaa, jonne jokainen äänitti omat raitansa. Kuuntelimme äänitteitä ja analysoimme niitä oppitunneilla Teamsin välityksellä.

Koronakeväänä monet huippuyliopistot tarjosivat kurssejaan ilmaiseksi ja löysin Coursera-nimiseltä sivustolta Yalen yliopiston kurssin ”Introduction to classical music”, jossa tutustuttiin klassiseen musiikkiin, sen aikakausiin, merkittäviin säveltäjiin ja teoksiin. Courserassa taitaa edelleen olla joitain kursseja ilmaiseksi tai edulliseen hintaan, suosittelen kurkkaamaan tarjonnan! Sieltä löytyy useita eri kursseja liittyen eri aihealueisiin (muuhunkin kuin musiikkiin) ja luentojen pitäjät ja professorit osaavat kertoa hyvin mielenkiintoisesti eri aiheista. 

Kesällä otin kesäopintoja, sillä opetussuunnitelmaamme tuli YTO-aineita, jotka olivat kaikille ammattikoululaisille pakollisia linjasta huolimatta ja niitä pystyi suorittamaan kesäopinnoissa. Sain sen myötä myös opintotukea kesälle sekä pystyin pyhittämään koko kesäkuun laulunopiskelulle, solfaamiselle, kuunteluille sekä muille koulutehtäville, jolloin en käynyt töissä kuin heinäkuun. Kesäopintoihin kuului siis myös musiikin opintoja ja ne olivat pääpaino kesäopinnoissa, pakolliset YTO-kurssit olivat vain ekstraa päälle. Itselleni jäi erittäin hyvä kuva kesäopinnoista ja suosittelenkin niitä kaikille, jotka haluavat keventää seuraavan vuoden opintojen taakkaa, perehtyä enemmän solfaan ja kuunteluihin ja jotka eivät halua työskennellä välttämättä koko kesää.

Kolmas vuosi

Viimeisenä vuotena pääsimme olemaan yhdessä jonkin verran enemmän ja bänditunnit järjestettiin juhlasalissa, jolloin näimme toisemme ja soitimme yhdessä, mutta akustiikka ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin normaalisti bändiluokassa. Kolmannen vuoden opinnoissa pääsimme vaikuttamaan hieman enemmän kappaleisiin, joita soitimme bändissä ja toimme omia transkriptioita yhtyetunneille. Samalla opintoihimme kuului kolmannen vuoden valinnaisia kursseja, joita oli muun muassa sovittaminen ja soitintaminen, sekä säveltäminen. Pakollisina opintoina olivat työelämätaidot, jossa keskityttiin muusikkojen oikeuksiin sekä muusikkojen liittoon, Teostoon ja Gramexiin ja niiden periaatteisiin sekä työtehtävän valmistaminen, jossa opiskelimme mainosten tekemistä, sekä sisällön tuottamista sosiaaliseen mediaan.

Viimeiset näytöt olivat kolmannen vuoden keväällä ja näyttökonserttien kappaleet saimme valita yhdessä bändinä. Meillä oli erikseen isompi pop/rock- ja tanssimusiikkinäyttö, sekä pienempi näyttö jazzista. Isommat näytöt toteutettiin live-striimikeikkoina ja jazz-näyttö esitettiin pelkästään opettajille juhlasalissa.

Valitettavasti oma kokemukseni Kymen Konservatoriosta osui todella isoon murroskohtaan, jolloin koronapandemia pakotti monet oppilaitokset omaksumaan niin kutsutun ”hybridimallin”. Meillä oli opiskelijoina paljon vastuuta oman opiskelurytmin ylläpitämisestä koronasta huolimatta ja opettajilla oli vastuu saada tunnit pidettyä ja opetettua tarvittavat asiat. Varmasti vuoteni Kymen Konservatoriolla olisivat olleet vielä hedelmällisemmät, jos olisin pystynyt olemaan kaikki kolme vuotta täysiaikaisesti koululla, mutta olen silti tyytyväinen, että pääsin aloittamaan ja lopettamaan koulun yhdessä luokkalaisteni kanssa ja tutustumaan heihin. Olen saanut upeita ystäviä koulusta ja osan kanssa teen edelleen yhteistyötä musiikin saralla.

Millaiset tilat?

Kymen konservatorion tilat olivat mielestäni hyvät ja treeniluokat olivat äänieristettyjä. Monesta luokasta löytyi vähintään piano ja luokkia oli todella hyvin saatavilla. Toki soittajien mielipide voi olla eri, sillä en muista yhtään kuinka monessa luokassa oli esimerkiksi rummut tai kitaravahvistin. Bändiluokka oli iso ja minun opiskelujen aikana saimme sinne digimikserin. Tietokoneluokka oli myös tilava ja siellä mahtui tekemään transkriptioita ja kitaristit useasti harjoittelivat siellä kuulokkeet päässä. Kaikilta koneilta löytyi Sibelius-nuotinnusohjelma sekä GarageBand (koska kyseessä oli iMac-tietokoneet). Meillä pääsi myös käyttämään ja testaamaan Logicia, mutta sitä ei ollut erikseen asennettu tietokoneluokan koneisiin.

Millainen ruokala?

Koulun ruokala oli hieman kaoottinen, sillä jaoimme ruokalan monien eri linjojen opiskelijoiden kanssa. Muusikot omivat osan pöydistä ja meistä huomasi ja kuuli kyllä, kun olimme saapuneet ruokalaan. Vegaaniruuan kanssa oli aluksi hieman ongelmia, sillä alussa laulajaystäväni oli ainoa vegaani koko koulussa ja sitten kun minäkin rupesin vegaaniksi, meitä oli huikeat kaksi. Koululla ei ollut todennäköisesti kovin paljon tietoa vegaaniruokavaliosta tai siitä miten vegaani saa tarvittavan proteiinin ruokavaliostaan. Ruoka saattoi joskus olla porkkanaa kastikkeessa, jolloin laitoimme ystäväni kanssa asiallista palautetta keittiöön siitä, että emme selviä pitkästä koulupäivästä, jos ruoka ei sisällä ollenkaan proteiinia. Ruuan laatu parani loppua kohden huomattavasti ja mainittakoon, että koulullamme oli kahvila, josta pystyi ostamaan kouluruokaa kotiin sekä leipuriopiskelijoiden leipomuksia. Siellä saattoi joskus olla myös vegaanisia kakkuja ja leivonnaisia ja tästä olimme ystäväni kanssa erittäin mielissämme. Koulun kahvila oli useasti myös henkireikä pitkinä päivinä, jolloin koulupäivä venyi iltaan asti bänditreenien takia. Silloin saatoimme mennä vielä iltapäivällä ostamaan tarjouksessa olevia sämpylöitä ja hedelmiä tai jotain muuta pientä purtavaa.

Kenelle Kymen Konservatorio sopii?

En voi sanoa tiettyä ihmistyyppiä kenelle Kymen Konservatorio sopisi, sillä olemme kaikki yksilöitä ja koemme asiat hyvin eri tavalla, mutta joitain yhteisiä piirteitä löytyi kuitenkin suurimmasta osasta opiskelijoitamme, jotka suorittivat opintonsa loppuun saakka. Yksi asia oli auktoriteettien kunnioittaminen. Jos sinulla on vaikeuksia auktoriteettien kanssa, sinulla tulee todennäköisesti olemaan vaikeuksia Kymen Konservatoriolla (ja ehkä muuallakin elämässä). Koulumme alkoi useasti lähiopetuksenkin osalta kahdeksalta aamulla, joten Kotka on aamuvirkkujen unelma! Teoriaopetus on myös ensiluokkaista Kotkassa ja voisin väittää, että konservatoriotasolla Suomen parasta. Jos sinulla on vaikeuksia musiikin hahmotusaineissa, Kymen Konservatorio kyllä korjaa asian. Hämmästyin, miten paljon meille opetettiin sellaisia asioita, joita ei opeteta monessa konservatoriossa ollenkaan, ei edes kaikissa korkeakouluissa. Kotkassa minusta kuoriutuikin teorianörtti ja rakastin musiikin hahmotustunteja. Vahva suositus etenkin sen osalta! Opettajat ovat myös todella hyviä ja heiltä saa paljon tukea ja vinkkejä matkan varrella. Hyvänä esimerkkinä on piano-opettaja. Meidän sivuinstrumenttitunnit kestivät vain 15 minuuttia viikossa, joten niitä kutsuttiin pianovarteiksi. Olin aluksi hyvin skeptinen sen suhteen, että oppisin mitään 15 minuutissa ja olin varma, että en olisi yhtään parempi soittaja valmistuttuani konservatoriolta. Olin hyvin väärässä sen suhteen. Sivuinstrumenttitunnit kestivät vain kaksi vuotta ja opin soittamaan pianoa kahdessa vuodessa niin hyvin, että sain kiitettävän pianonäytöstä. Teoriaopettaja ja tiimipäällikkömme olivat myös sellaisia, joilta sai aina vastauksia erilaisiin mieltä askarruttaviin asioihin musiikin teoriaan liittyen. Saatoin joskus laittaa sähköpostia jostain jazz-kappaleesta ja sen soinnuista tai asteikoista ja vaikka se ei varsinaisesti liittynyt opintoihin, he aina vastasivat asiallisesti ja selittivät asioita niin, että ymmärsin mistä on kyse. Kymen Konservatorio antoi todella hyvät eväät korkeakouluopintoja varten ja voin itse lämpimästi suositella sitä kaikille, jotka haluavat saada itsestään esiin parhaan mahdollisen muusikon.

Lopuksi vielä pakko mainita, että selatessani kolmelta vuodelta kuvituskuvia tähän postaukseen, niin minulle tuli ihania ja lämpimiä muistoja mieleen. Terkkuja kaikille Kymen konsalaisille, jotka satutte lukemaan tämän, olette rakkaita (etenkin Kmu18) <3

-Lauluope Nella

Education is the most powerful weapon which you can use to change the world.